Yhdessä teemme enemmän: Digitalisaatio ja maakuntauudistus muokkaavat maatalouden kenttää

Varsinais-Suomi on Suomen merkittävin ruuantuotantoalue. Kun maakuntauudistuksen yhteydessä maakunnan tehtäväksi siirtyvät myös maatalous- ja elintarviketuotannon sekä maaseudun kehittämisen palvelut, koskettaa se jopa 15 prosenttia maakunnan liikevaihdosta. Vierailimme Antikaisen tilalla Aurassa tutustumassa varsinaissuomalaiseen ruuantuotantoon.

Jopa neljäsosa suomalaisesta sianlihasta kasvatetaan Varsinais-Suomessa. Yksi tuottajista on Antikaisen tila, 330 emakon yhdistelmäsikala Aurassa. Tilalla viljellään myös ohraa, vehnää, rapsia, härkäpapuja sekä heinää yhteensä 250 hehtaarin alalla. Kyseessä on maatalousyhtymä, jossa ovat osakkaina Taru Antikainen miehensä Matin kanssa sekä Matin kaksi veljeä Teemu ja Pasi Antikainen.

Hyvin hoidettu ja uusinta teknologiaa hyödyntävä Antikaisen tila on suosittu vierailukohde, jolla on vieraillut jopa Kiinan suurlähettiläs. Pitkäjänteisen kansainvälistämistyön tuloksena tilan antibioottivapaata rypsiporsasta tarjoillaankin Michelin tähden ravintoloissa aina Hong Kongissa ja Macaossa saakka. Antikainen itse kiertää ympäri EU-maita kertomassa miten tuotantoeläinten hyvinvointia ylläpidetään ja siat saparoineen saavat kasvaa rauhassa.

Lomittaja mahdollistaa maatalousyrittäjän vuosiloman

Tila pyörii tiukkojen päivä-, viikko- ja vuosirutiinien voimin. Antikaisten lisäksi tilalla työskentelee yksi kokoaikainen työntekijä sekä yksi puoliaikainen lomittaja ja yksi osa-aikainen työntekijä, jotka mahdollistavat maatalousyrittäjien lomat. Käytännössä lomittajan tulee pystyä tekemään kaikkia tilan sikalatöitä.

  • Lomittaja tekee meillä huomattavan panoksen, koska meillä on neljä lomaoikeutettua yrittäjää. Lisäksi käytämme myös tuettua ostopalvelua lomituksessa, minkä ansiosta lomittajamme voi olla meillä töissä puolet vuodesta, Taru Antikainen kertoo.

Lomituspalveluiden järjestämisen haasteena on ollut mm. lomitustyöpäivien lyhyys ja pätkittäisyys. Lomittajien tarve voi lisäksi vaihdella äkillisesti sijaisapujen vuoksi. Ammattitaidon tarve on kasvanut tilojen kehittyessä ja niiden koon kasvaessa, mutta lomittajien tarve on vähentynyt. Jatkossa on maakunnan velvollisuus järjestää lakisääteiset vuosilomat ja sijaisavut alueensa maatalousyrittäjille.

  • Varsinais-Suomessa tilanne on onneksi hyvä muuhun Suomeen verrattuna. Tiloja ja lomittajia on meillä vielä suhteellisen paljon, Antikainen sanoo.

Millaisia ominaisuuksia sitten vaaditaan hyvältä lomittajalta?

  • Lomittajan tulee olla ammattitaitoinen ja tilan vaatimuksia vastaava. Ihanteellisinta tilan näkökulmasta on, jos sama lomittaja voi tehdä mahdollisimman paljon lomituksista. Tämä on hyvä myös bioturvallisuuden kannalta.

Myös lomittaja Maija Vehasen mielestä on sitä parempi, mitä enemmän töitä voi tehdä samassa paikassa. Antikaisella 6 kk vuodesta työskentelevä Vehanen korostaa lomittajien koulutustarvetta:

  • Tilat ovat pitkälle koneistettuja nykyään, joten lomittajan on osattava käyttää tietokoneita. Ongelmia saattaa tuottaa lukuisat erilaiset ohjelmat ja erimerkkiset koneet. Jos lomitettavia tiloja on paljon, perehdytykseen menee oma aikansa.

Maakuntauudistuksen yhteydessä lomituspalvelut on suunniteltu muutettavan tilakohtaisiksi. Ajatuksena on, että tilakohtainen vuosiloma voisi vähentää lomittajien osa-aikaisuutta, mikä turvaisi osaavan lomittajakunnan säilymisen tulevaisuudessa.

Antikaisen tilalla tämä tarkoittaisi, että lomat pitäisi pitää samanaikaisesti, jolloin tilalle tarvitaan kaksi lomittajaa, sillä kahden ihmisen töitä ei ehdi yksi ihminen tekemään saman päivän aikana. Ratkaisu ei ole heille kaikkein ihanteellisin:

  • Odotamme vielä tietoa siitä, miten tällaiset tapaukset tullaan ratkaisemaan. Paras olisi, jos lomitusoikeus määriteltäisiin tehdyn työmäärän mukaan.

Maatilojen tulevaisuus sähköistyy

Tämän päivän maatalousyrittäjän haasteet liittyvät usein digikehitykseen ja alan ikärakenteeseen. Uusia tekijöitä ei tule alalle tarpeeksi nopeasti ja tilallisilta vaaditaan hyvien tietoteknisten taitojen lisäksi yhä enemmän myös markkinointiin panostamista.

Jopa 93 prosenttia tiloista hoitaa asiansa sähköisesti tai puhelimitse eikä lomitustoimistolla tarvitse juuri käydä. Maatilojen tilanteet ovat kuitenkin hyvin erilaisia ja haasteet vaihtelevat muistuttaa Henna Ekman Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.

  • Maatiloilla on nykyään hyvin innovatiivisia yrittäjiä, toisaalta on yhä myös niitä, jotka hoitavat kaiken paperilla.

Mitä sitten pitäisi tehdä paremmin, jotta maaseutu säilyisi elinvoimaisena? Tämän hetken suurimmaksi kehityskohteeksi Taru Antikainen mainitsee toimivan tietoliikenteen rakentamisen: toimivien kuituverkkojen ulottaminen tiloille olisi ensisijaisen tärkeää lähitulevaisuudessa.

  • Myös byrokratiaa ja päällekkäisiä rekistereitä tulisi karsia. Onneksi maaseutuviraston ja Eviran yhdistyttyä ruokavirastoksi tämä osittain toteutuukin.

Hän kokee, että yhteistyö ja vuoropuhelu Varsinais-Suomen lomituspalvelujen kanssa toimii hyvin ja asiakaslähtöisyyden osalta on menty koko ajan parempaan suuntaan.

  • Meillä on hyvä lomitusyksikkö, jonka ansiosta kaikki asiat ovat sujuneet loistavasti. Toki tilannetta parantaa se, että meillä on vain yksi lomittaja ja hän ei tee lomituksia muille.

Ruohonjuuritasolla kaivataan lisätietoja

Uudistuksen myötä maatalousyrittäjien lomituspalvelut ja niiden hallinnointi siirtyisi maakuntien ja perustettavan Valtion lupa- ja valvontaviraston hoidettavaksi. Maakuntauudistuksessa halutaan entisestään vahvistaa maaseutukokonaisuutta synergiaetujen kautta ja vastata digitalisaation kehitykseen.

Valtakunnan tason valmistelua seuranneen Taru Antikaisen mukaan maatalousyrittäjien keskuudessa ollaan vielä tällä hetkellä tilalla laajasti epätietoisia siitä, miten tuleva maakuntauudistus heidän toimintaansa tulee mahdollisesti vaikuttamaan:

  • Tiloilla odotetaan lopullista tietoa siitä, miten maatalouden kenttä tulee muuttumaan. Erityisesti ruohonjuuritasolla tarvitaan lisätietoja.
  • Toivottavasti maakuntauudistus ei vaikuta meihin kovin paljoa. Lomitusnetti varmaan säilyy ja jos saamme pitää oman lomittajan, muutoksen ei pitäisi olla suuri, Antikainen sanoo.

Lisätietoja:

Petri Puustinen (maaseutuhallinto), Johanna Mäkinen (ympäristöterveydenhuolto) ja Pirjo Mäntynen (lomituspalvelut), Varsinais-Suomen sote- ja maakuntauudistuksen muutosorganisaatio (etunimi.sukunimi@varsinais-suomi.fi)